Tarkoitus oli, että tämä blogi ei olisi masentava vaan saisin kirjoittamisesta voimaa. Paljon olen tsemppiä saanutkin ja kiitos niistä kovasti. On suuri ilo lukea kannustuksia. Ongelmani on, että en ole saanut aivojani siihen asentoon, että ajatukset muuttuisivat teoiksi. En siis voi iloita saavutetuista tuloksista kun suunta on ollut valitettavasti toinen. Painoa on tullut lisää ja mieli on maassa. Taas on sellainen olo, että pohjalla ollaan. Kaiiki ei tietenkään johdu painon noususta, mutta epäilen monen asian johtuvan. Olen ollut kyllästynyt, ärtynyt, epätoivoinen ja masentunut. Parisuheeni, missä olen ollut 12 vuotta voi hyvin, mutta silti vapauden kaipuu on astunut kuvioon. Työ kyllästyttää ja menen tällä hetkellä siitä mistä aita on matalin. En jaksa, eikä huvita tehdä enempää kuin on pakko ja tämä asia harmittaa. Täytin pyöreitä vuosia neljä kuukautta sitten. En todellakaan tiedä voiko tuntemukseni olla ikäkriisistä johtuvia. En kylläkään pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka potee tämän tyyppisiä asioita. Tähän ikä asiaan liittyy myös jälkikasvu. En tunnusta sitä kenellekään, että haluaisin lapsen,  koska välillä tunne on todella voimakas ja välillä olen jopa sitä mieltä, että en halua. Näen välillä unta, että minulla on lapsi ja olen unessa "huokaissut helpotuksesta" kun minun ei tarvitse sitä enää miettiä ja pelätä. Synkät ovat fiilikset olleet.

Pieni valon pilkahduskin oli tuossa. Otin neuvosta vaarin ja rupesin miettimään tätä paino-ongelmaa toiselta kannalta. Itsetunnon kohottaminen oli avain sanana. Ostin itselleni vaatteita, vaikka paino olikin noussut. Kiinnitin ulkonääkööni ja asenteeseeni huomiota. Tämä tapa ei ole kuihtunut pois ja hyvä olo valtaa mielen aina välilllä. Tässä innostuksen puuskassa tilasin jopa liikunta DVD:n. Zumbaa olen tanssinut nyt kolmisen viikkoa ja siitä pidän. Yritän "treenata" kolmesti viikossa. Hiki lentää ja musiikki vie mukanaan. Minulle tämä sopi ja toivon, että sitä jaksan tehdä jatkossakin.

Ryhmässä käyn edelleen ja se piristää aina.

Kuten sivupalkistakin voi huomata on taas tullut kiloja. Voitte uskoa, että suututtaa vaikka pieni aavistus asiasta olikin. Tässä vaiheessa on taas motivaatio kadoksissa ja ruokailutavat enemmän kuin pielessä. Olenko menossa ojasta allikkoon? Kun minua ahdistaa tämä painon nousu niin fiksuna likkana syön vaan lisää. Onko mitään järkeä? Kuinka saisin itseni motivoitumaan? Tein tiistaina punnituksen jälkeen suunnitelmia, joista ensimmäinen oli sellainen, että syön vain tämän tiistai-iltapäivän herkkuja. Toinen suunnitelmani oli, että syön tiistain ja keskiviikon herkkuja. Kolmas suunnitelma alkoi muotoutua eilen iltapäivällä, joka oli, että syön tämän viikon herkkuja ja maanantaina rupean toimimaan oikein. Nämä suunnitelmat eivät tietenkään riittäneet vaan keskiviikkona suunnittelin, että kun on juhannuskin tulossa niin sitten juhannuksen jälkeen alan syömään terveellisesti. Tarkotus ei ollut siis ihan hotkimalla hotkiakaan tässä välissä, mutta herkkuja sallitaan useampi kuin yksi.

Tämä kuulostaa niin järjettömältä, mutta tiedän, että toimin luultavasti tuon viimeisimmän suunnitelman mukaan ja se suututtaa jo etukäteen. Tiedän sen, että olen itse itseni valtija ja minä määrään miten toimin, mutta kyllä tälläisinä hetkinä tuntuu, että se on joku muu joka minua kuljettaa.

Oli noiden suunnitelmien lomassa myös pohdintoja uuden ENE-kuurin aloittamisesta ja terveellisen ruuan tekemisestä ja liikunnan lisäämisestä, mutta yllättäen ne jäivät aika pieniksi verrattaen noihin toisiin. Mitäköhän tässä keksisi?

... ja kohta on vuorossa punnitus. Enää kaksi tuntia armon aikaa. Pitäisikö rueta tanssimaan jotta saisi pinnistettyä muutaman gramman pois . No en taida nii hupsu olla, että sen tekisin, mutta kyllä tässä mietiskellään. Oma vaaka unohtui kotiin joten se siitä hyvästä suunnitelmasta.

Tänä aamuna rohkaistuin ja kävin vaalla. 137,4. Onneksi oli tippunut. Taisi se sitä nestettä olla. Vaikka lupasin (itselleni), että syön terveellisesti juhlimisen jälkeen on herkku päivässä -sääntöni vähän rakoillut. Eilen nautin, tuulesta huolimatta, ihanan pehmis -jäätelön ja kotona vielä suklaata ja Kingis -jäätelön.

Olen kovasti väittänyt, että suurin heikkouteni on suklaa. Olen nyt kuitenkin huomannut sellaisen seikan, että kaikki syömiseni ovat kausiluonteisia. Nyt kesällä (säästä riippumatta) voisin syödä monta jäätelöä päivässä. Suklaan syöminen jää, ehkä vähän vähemmälle näin kesäisin. Ero kylläkin voi olla niin pieni, että sitä ei sivullinen erota : ) Limppari on oikeastaan sellainen, mitä tulee nautittua ympäri vuoden. Suosikki limpparini on Dr Pepper. Se ei ole edes vähäkalorista vaan täyttä sokeria ja sitten ne ruojat laittoivat sen vielä 1,5 litran pulloon. No tästäkin asiasta on pitänyt tehdä itselle sääntö. Dr Pepper on minun "perjantaipulloni" ja sen (1,5 l) tulee riittää siltä osin koko viikonlopuksi. Vähäkalorisia limppareita nautin kyllä päivittäin. Tiedän, että se ei ole terveellistä, eikä hyväksi hampaille, mutta se vie sitä imelän tuskaa. 

Kotona oleva vaakani näyttää vähän enemmän kuin sairaalan vaaka (uskon ainakin). Ensi tiistaina kun on laihdutusryhmä, meinasin viedä oman vaakana mukaan katsoa tarkat lukemat. Sitten voi paremmin tarkkailla tilannetta. Edellisellä kerralla otin tavoitteekseni sen, että yhtään ei ole tullut takaisin. Vähän pelottaa miten käy. Lauantaina olisi syntymäpäivä juhlat taas, missä "joutuu" syömään herkkuja. Yritän pitää malttia yllä. Pitäkää peukkuja, että onnistun.

Nyt melkein jo pelottaa. Viimeviikkoinen syntymäpäivien juhliminen näkyi tänä aamuna kun astuin vaalle. Lukemat näyttivät 139, jotain. Meinasin pyörtyä kun näin lukeman ja siksi jäikin se viimeinen numero huomioimatta.

Tein pientä analyysiä reaktiostani. Järkytyshän se oli ja jo ennen kuin olin vaalta noussut pois tuli mieleeni lieventäviä asianhaaroja. "Koti vaaka ei näytä samaa kuin sairaalan vaaka", "Olen todella turvoksissa. Sormetkin ovat ihan pökkelöt" , "Eilinen krapularuoka oli suolaista ja se sitoi nestettä", "Elimistöni on vielä järkyttyneessä tilassa lauantaisen juhlimisen jäljiltä, joten se ei näytä oikein".

Mietteeni ovat tosia, mutta pelottaa ne kaikki herkut siellä kotona mitkä juhlistä jäi. Olin varautunut siihen, että paino nousee, mutta yllätyksenä tuli se, että se nousi niin paljon. Ensi viikolla on se punnitus ja tein lupauksen, että paino ei saa nousta yhtään. Tämä viikko pitää ottaa erittäin tarkasti ja toivoa parasta.

En kuitenkaan aio olla koko viikkoa syömättä, vaan syön normaalisti. Teen päivälliseksi kevyempää keittoa, missä on paljon kasviksia. Tässä vaiheessa ei saa astua harhaan, että rupeaisi itseään rankaisemaan ja olisi nälässä vaan täytyy palauttaa ne hyvät tavat taas juhlimisen jälkeen takaisin.

Jos pitäisin "hullun" vesikuurin niin se taatusti kostautuisi punnituspäivän jälkeen. Tässä vaiheessa ne virheet on ennen sattuneet ja alamäki alkanut. Nyt toimin toisin, katsotaan miten käy.