Tarkoitus oli, että tämä blogi ei olisi masentava vaan saisin kirjoittamisesta voimaa. Paljon olen tsemppiä saanutkin ja kiitos niistä kovasti. On suuri ilo lukea kannustuksia. Ongelmani on, että en ole saanut aivojani siihen asentoon, että ajatukset muuttuisivat teoiksi. En siis voi iloita saavutetuista tuloksista kun suunta on ollut valitettavasti toinen. Painoa on tullut lisää ja mieli on maassa. Taas on sellainen olo, että pohjalla ollaan. Kaiiki ei tietenkään johdu painon noususta, mutta epäilen monen asian johtuvan. Olen ollut kyllästynyt, ärtynyt, epätoivoinen ja masentunut. Parisuheeni, missä olen ollut 12 vuotta voi hyvin, mutta silti vapauden kaipuu on astunut kuvioon. Työ kyllästyttää ja menen tällä hetkellä siitä mistä aita on matalin. En jaksa, eikä huvita tehdä enempää kuin on pakko ja tämä asia harmittaa. Täytin pyöreitä vuosia neljä kuukautta sitten. En todellakaan tiedä voiko tuntemukseni olla ikäkriisistä johtuvia. En kylläkään pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka potee tämän tyyppisiä asioita. Tähän ikä asiaan liittyy myös jälkikasvu. En tunnusta sitä kenellekään, että haluaisin lapsen,  koska välillä tunne on todella voimakas ja välillä olen jopa sitä mieltä, että en halua. Näen välillä unta, että minulla on lapsi ja olen unessa "huokaissut helpotuksesta" kun minun ei tarvitse sitä enää miettiä ja pelätä. Synkät ovat fiilikset olleet.

Pieni valon pilkahduskin oli tuossa. Otin neuvosta vaarin ja rupesin miettimään tätä paino-ongelmaa toiselta kannalta. Itsetunnon kohottaminen oli avain sanana. Ostin itselleni vaatteita, vaikka paino olikin noussut. Kiinnitin ulkonääkööni ja asenteeseeni huomiota. Tämä tapa ei ole kuihtunut pois ja hyvä olo valtaa mielen aina välilllä. Tässä innostuksen puuskassa tilasin jopa liikunta DVD:n. Zumbaa olen tanssinut nyt kolmisen viikkoa ja siitä pidän. Yritän "treenata" kolmesti viikossa. Hiki lentää ja musiikki vie mukanaan. Minulle tämä sopi ja toivon, että sitä jaksan tehdä jatkossakin.

Ryhmässä käyn edelleen ja se piristää aina.